Tänä vuonna vihdon pääsen toteuttamaan yhden pitkäaikaisista haaveistani. Pihallemme nousee kasvari! Jipii!
Aloitimme pohjatyöt jo näin maaliskuussa, kun ei tänä talvena tuota routaa ole maassa ollenkaan. Poistimme ensin noin lapion mitan verran maata paikalta. Pohjalle laitoimme juuriestettä ja sitten kärräsimme kottarikaupalla soraa päälle. Perustuksen teimme soraharkoista. Voi sitä mittailun, mallailun ja tasoittelun määrää. Ristimittaakin otettiin kerta toisensa jälkeen ja harkkoja siirrettiin sentti sinne, sitten tonne ja lopulta tänne. Mutta saimme kuin saimmekin lopulta ristimitan täsmäämään ja harkot vaateriin.
Harkkojen päälle laitoimme terassilautaa ja kiinnitimme ne pitkillä ruuveilla harkkoihin. Saumakohdat laitoimme eri kohtiin kuin harkoissa, jotta saimme perustuksesta tukevan. Vasta tämän päälle laitoimme kasvihuoneen mukana tulleen sokkelin. Ja taas otimme ristimittaa ja siirsimme milli kerrallaan kulmia eri suuntiin.
Itse kasvihuoneen pystytys tuntui itseasiassa olevan joutuisampaa ja helmpompaa kuin tuo perustuksen teko. Ehkäpä hyvin tehty pohja auttoi ja kasvihuone oli helppo tehdä suoraksi ja tukevaksi. Pystytykseen on kuitenkin mennyt jo kolme päivää, johtuen toki siitä, että töissäkin on jouduttu tässä käymään. Olemme vain iltaisin ehtineet hommiin tunniksi-pariksi kerrallaan. Mutta nyt kasvihuone on ovea ja viimeisiä viilauksia vaille valmis.
Innokkaana aloitin jo lattian tekoa. Pohjalle laitoin noin 200 kg kivituhkaa. Päälle aion latoa pihan perällä marinoituneita vanhoja tiiliä. Sitä ennen on kuitenkin vielä edessä pohjan tasoitusta ja vatupassilla mittailua.
Odotan jo innolla, että pääsemme kasvattelemaan uudessa kasvarissa satoa. Lapset ovat toivoneet vesimelonin kasvatusta, joten sitä aiomme kokeilla. Saas nähdä saammeko satoa. Ja tietenkin kasvariin on tulossa perustomaatit, kurkut ja paprikat.
Kaikkein eniten kuitenkin odotan kahvihetkiä kasvarissa kasvien ympäröimänä.